Miettiessäni mitä en tule kaipaamaan, lista on yllättävän pitkä.. En todellakaan tule kaipaamaan sitä, että pakonomaisesti oli tarrattava käsilaukkuun aina kun lähettyvillä oli vieraita ihmisiä. En tule niin ikään kaipaamaan sitä saasteista, paskaista ilmastoa ja luontoa (Harmi ettei noin kauniissa paikassa arvosteta puhtautta kuten Suomessa.) En tosiaankaan tule kaipaamaan tienvarsilla notkuvia huutelijoita ja tappouhkauksia latelevia kojumyyjiä. En myöskään tule kaipaamaan sitä, että kaikki passia pienemmät arvoesineet oli kuljetettava paidan alla, ihan vain varmuuden vuoksi.. En tule kaipaamaan yhtään sitä objektisoivaa ja naisia halventavaa ilmapiiriä. Paljon asioita on siis mitä en ikävöi hetkeäkään.
Sen sijaan suuresti tulen kaipaamaan orpokodin upeita, lahjakkaita ja elämäniloisia lapsia ja nuoria, jotka niin avosylin otti meidät vastaan ja vilpittömästi halusivat tutustua. Orpokodin kokki Comania tulee iso ikävä, sillä hän jos joku osaa tehdän huippuhyvää indonesialaisruokaa ja on aina niin nauravainen ja ystävällinen. Tulen kaipaamaan orpokodissa vallinnutta yhteisöllisyyttä. Sitä niin mielellään näkisi enemmän myös Suomessa. Jossain vaiheessa tulen kaipaamaan myös halpaa ravintolasafkaa ja halpoja hierontoja. Gilille lähtisin koska vaan uudestaan.. ehkä kuitenkin nyt pitää hetkeksi rauhoittua ja nauttia kotioloista :)
Jos olet lähdössä matkoille, muista pitää hauskaa mutta samalla järki päässä, sillä kaukana kotoa et halua joutua vaikeuksiin esimerkiksi huumekokeilujen vuoksi tai joutua tehohoitoon/arkkuun metanolimyrkytyksen vuoksi. En halua jeesustella asiaa, mutta tosiasia on se että joskus pienikin virhe voi johtaa johonkin peruuttamattomaan. Muista siis terve itsesuojeluvaisto! :)
Matkustelu avartaa mieltä, ja allekirjoitan tuon täysin. Suosittelen sitä kaikille!
Nyt kohti uusia seikkailuja, tiedä mitä sitä seuraavaksi keksii :)
Hedy, Hady, Heidy, Huby - eli Heidi kumartaa ja kuittaa viimeisen kerran.
